elämää on tapahtunut viimeaikoina. maailma sulaa kesään, maailma nauraa välillä koska mustikkapiirakka vie kielen mennessään. yhtenä iltana menin hissiin ja keskustelin henkilön kanssa hieman, sitten sanoin hei hei ja hymyilytti kamalasti. satunnaiset tapaamiset tekevät iloisiksi.
olen katsonut elokuvia ja tuntenut suuria tunteita jotka eivät kuulu minulle. olen elänyt elokuvissa ja lukenut kirjojakin, tie tylypahkaan on jälleen auki. yhtenä perjantaina kävin kolmen eri taidenäyttelyn avajaisissa, kaikki erilaisia ja kaikki kauniita. silloin sain myös tietää että vanhan kirkon portaille paistaa aurinko pisimpään.
mietin usein, miksi ihmiset käyttävät huumeita. jotkut ympärilläni tuntuvat romahtaneen niiden takia ja yrittävät kavuta takaisin ylös niiden avulla. olen miettinyt riippuvuutta, pelkoa ja vihaa. miksi ja miten ne vaikuttaa muhun ja muihin, miksi ne ovat olemassa ja miksi ne ovat niin haitallisia.
olen taas miettinyt liikaa sitä kaupunkia missä olimme vuosi sitten ja miettinyt sitä, että joku päivä mun on ehkä pakko muuttaa sinne. kakkosella pääsen ehkä kuukaudeksi sinne kylään.
ikävä teitä, toivottavasti nähdään pian taas.
kävin taas tuolla:
mulla on tukassa takkuja, tähän liittyy kirpeät matokarkit ja kirpeä raitis ilma, sikana kurkia katossa ja musta kruunu sekä silkkilakanat:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti