Lainasin tänään kirjastosta ainakin kuusi kirjaa ja yli kymmenen levyä, tahdon että kulttuurisivistykseni pääsee jälleen ajan tasalle. Voi kun olisi aikaa istua Edinburghissa jonkinlaisessa ikkunasyvennyksessä pehmeiden tyynyjen keskellä ja vain lukea lukea lukea. Pysäytetään aika jookos.
Tällä koeviikolla en lukenut yhteenkään kokeeseen. Kiinnitin kylläkin junalipun kattoon, nukuin liian vähän ja katsoin monta jaksoa ihanaa lumoavaa hurmaavaa Dexteriä.
Kävin meidän koulussa viime viikon tiistaina. Oli tosi outoa, käytävät olivat niin kovin matalia ja hassun värisiä, ei steriilinvalkoisia laisinkaan. Seinillä oli vanhoja lamppuja ja kiviportaat olivat kylmät ja kuluneet, ihan hupsua. Tuntui, kuin olisi ollut tylypahkassa.
Ison ja pienen koulun erot näkyvät myös siinä, että isossa 700 oppilaan koulussa opettajat ovat vain kivoja ja jotkut tyhmiä. Pienessä koulussa taasen ainakin viisi opettajaa tuli halaamaan mua, ja rehtorikin kätteli oikein arvokkaasti. Hämmästyin, kun minulle annettiin luokkahuoneen avain ja mut päästettiin yksin tutkimaan tätä luokkaa. Piirsin tervehdyksen taululle. Oli ihanaa palata hetkeksi takaisin, mutta samalla oli karmaisevaa nähdä, miten kaikki on puolessa vuodessa muuttunut täysin. Luokkalaisteni poikien äänenmurrokset ovat nyt mitä todennäköisimmin ohi. Hupsua. Tytöt senkun kaunistuvat. Naulakossani oli jonkun toisen takki. Kaikki haisi niin erilaiselta ja ruokasalissakin oli uusi pöytä. En enää kuulu kouluumme, vaikka kasvoin siellä. Silti se tulee aina olemaan mun ja meidän koulu.
Nähdään pian kaverit.
ps. hajotin mun kameran objektiivin enkä saa uutta. nyt itkettää.
hämärä syntymäpäivä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti